Karnosiini – Se vähemmän tunnettu lisäravinne

Olen ehkä jo pidempään ottanut enemmän lisäravinteita kuin suurin osa suomalaisista, mutta siltikään en ota mitään ilman että tutustun siihen tarkemmin. Oon kuitenkin jo vuosien ajan syönyt paljon d-vitamiinia, ja lisäksi myös magnesiumia. Ne on mun mielestä ne tärkeimmät tälläiset yleislisäravinteet, joita lähes jokaisen kannattaisi nauttia täällä Suomessa. Varsinkin ehkä just d-vitamiinia talvisin, mutta toi magnesium on kyllä tosi hyvä erityisesti jos liikkuu vähänkään enemmän.

Kuitenkin uusimpana löytönäni on nyt ollut karnosiini, jonka löysin osuttuani tähän lisäravinnetiedon kirjoittamaan artikkeliin.

Erittäin mielenkiintoinen lisäravinne, ja eräs jonka uskon auttavan paljon pidemmällä aikavälillä.

Karnosiini lyhyesti

Karnosiini on aminohappo, joka syntyy kehossa kahden muun aminohapon sekoituksena. Nämä kaksi ovat beta-alaniini ja histiidi.

Karnosiinia on otettu enemmänkin lisäravinteena jo jonkin aikaa USA:ssa, mutta meillä Suomessa se on vielä aika harvojen tiedossa. Kuitenkin kun katsoo sen tutkittuja vaikutuksia, ei voi olla huomaamatta kuinka monelle se voisi tehdä hyvää.

Tässä joitakin asioita, joihin karnosiini voi auttaa:

  1. Karnosiini pitää aivot terveenä ja kunnossa. Tämä voi mm. jopa nuorentaa vanhusten aivoja, ja suojata ihmistä Alzheimerin taudilta!
  2. Tämän lisäksi diabeetikoilla karnosiini on laskenu verenpainetta, verensokeria ja parantanut insuliinin toimintaa. Kaikki erittäin hyviä vaikutuksia tästä taudista kärsiville.
  3. Urheilijoilla karnosiinin on nähty pitävän lihaksia pidempään kunnossa, eli parantavan kestävyyttä. Tässä se toimii siis hieman samaan tapaan kuin beta-alaniini.
  4. Lisäksi karnosiini voi vaikuttaa mm. ahdistuukseen, hiusten lähtöön yms. yms.
karnosiini

lähde: Lisäravinnetieto

Mielenkiintoista on myös se, että soluissa sen on nähty pidentävän niiden elinikää, vaikka ne solut olisi jo aika vanhoja.

Tää kuva osoittaa ton aika hyvin, joskin sitä pitää hetken katsoa ennen kuin oikeasti ymmärtää mitä se esittää.

Mielestäni se onkin eräs mielenkiintoisimmista, mutta vähemmän tunnetuista lisäravinteista markkinoilla tällä hetkellä.

Itellä on nyt menossa tuollainen pari viikkoa sitten ostettu purnukka karnosiinia, ja koska noi vaikutukset on lähinnä tollasia pieniä ja pitkänajan vaikutuksia, on tietty lähes mahdotonta sanoa fiiliksen mukaan, tehoaako toi mulla nyt. Mutta noi tieteelliset näytöt on tosi vahvan näköset, ja tuolla linkkaamassani artikkelissa niitä oli hyvin käsitelty. Kannattaa kurkata toi, jos tää vähänkään kiinnostaa.

Ja se hyvä puoli tässä on myös, että toi karnosiini on onneksi aika edullista. Ei nyt mitenkään halvinta, mutta selvästi halvempaa kuin jotkut eräät kalliit tuotteet, joiden näytöt on sitten kuitenkin paljon heikommat. Tän takia voinkin sitä suositella aika lämpimästi, ainakin kokeilemaan.

Miksi jotkut asiat eivät kehity: Case tulostinmusteet

En oo ollut elossa kuin vasta noin 30 vuotta, mutta silti tuntuu että ajat nuoruudessa ja nykyään oli täysin erilaiset. Muistan kun lapsena piti kavereita yleensä hakea ovikelloa soittamalla, ja puhelimella kun soitti niin yleensä vastasi aina joku muu kuin just se jota tavoitteli, ja sitten piti pyytää tätä puhelimeen vastannutta hakemaan eka se mun kaveri puhelimeen.

Nykyään on ihan eri tavalla nää kaikki jutut, eikä tää rajoitu todellakaan vain tähän puhelin juttuihin. Sama on monessa muussakin asiassa, mutta eräs asia on musta vieläkin sellainen, että aivan samat ongelmat vaivaa kuin jo nuorena. Nimittäin tulostimien ja niiden musteiden kanssa.

Miksi nää musteet ei kehity?

musteet

Jouduin viime viikolla hankkimaan uuden kasetin tulostimeen , ja ihmettelin hieman miten se voi vieläkin olla noin vaikeaa ja ikävää. Tuntuu että samalla kun kaikki muu ympäristössä ja yhteiskunnassa on melkeinpä jatkanut kehitystä eteenpäin, niin noi tulostimet on ihan samanlaisia ongelmapesiä kuin ne oli jo joskus 90-luvulla.

Sitä en ymmärrä yhtään, miksei voida tehdä jotakin yleistä mustestandardia, joka kelpaisi kaikkiin tulostimiin. Toi on ihan naurettavaa, että pitää ostaa erikseen joka tulostinmallille suunnilleen se yksi toimiva tulostinmustekasetti. Mikään muu ei toimi yhtään. Sehän tuo kauheesti turhaa menoa ja juttua, kun pitää tehdä jotakin pari sataa erilaista mustetta, vaikka tavallaan voisi ihan hyvin tehdä vaan yhtä, joka sitten sopisi jokaisessa printterissä. Missä muussa asiassa tää homma tehdään nykyään niin tyhmästi?

Tää homma on tosi vaikee asiakkaalla, ja sitten myös kauppiailla, kun pitää varata tilaa paljon musteille, jotka saisi niin paljon pienempäänkin tilaan jos valmistajat vaan olisi yhteistyössä vähänkään paremmin. Tää on niin tällänen vanhanajan systeemi, että jokainen tulostin valmistaja tekee hommat omalla tavallaan, ja keskenään ei sovita tai edes varmaan puhuta oikein yhtään. En tiedä onko tää joku Japanilainen tapa tehdä asioita, mutta oudolta tää kyllä tuntuu näin suomalaisesta.

Tulostimet sucks!

Tän takia myös toi tulostaminen on niin ankeaa, kun noi tulostimet on vielä niin vikaherkkiä. Tuntuu että jos miettii mikä laite eniten hajoaa, niin se on just toi printteri, varsinkin kun vertaa siihen, kuinka vähän sitä tulee käytettyä. Onneksi kyllä. Tosin oon kuullut että monesti noi kalliit toimistolla käytettävät koneet olisi aika hyvin käyttöä kestäviä, mutta nää koti tulostimet sitten aika roskaa. Eikö sitä ollut jokin paljastuskin aikoinaan, että nää printterit oli tehty siten, että ne just hajoaisi tietyn ajan päästä, jotta asiaskas ostaisi uuden.

No tän takia inhoan sitten printtausta, ja luenkin kaiken mielummin näytöltä jos vaan mahdollista. Enkä varmaan oo ainoa, joka juoksee karkuun printtereiltä mielummin kuin menee niiden luokse, just näiden tekijöiden takia.

Onko teillä millaisia kokemuksia printtereistä? Esim. joitain toimivia malleja, tai sitten ihan kauhutarinoita. Pankaa kommentteja alle jos jotain tulee mieleen. Haluan ehdottomasti kuulla, oonko ainoa näin tulostinvastainen Suomessa.

Ne olennaiset asiat

Mihin kulutat energiaasi tänäpäivänä? Entä ensi viikolla? Lentääkö arki vain ohitse ja tumppaat menneen päivän piirtämällä rastin kalenteriin? Alkavatko päivät tuntumaan suorittamiselta ja seuraako työt mukana kotiin ajatuksissa? Podetko syyllisyyttä treenaamisesta tai koetko sen pakonomaisena asiana? Mietitkö syömisjuttuja päivän mittaan useaan otteeseen ja murehdit kilojasi? Se voi olla mitä vaan. Jokaisella meillä on elämässä jotain vaikeaa ja sellaista mikä voi hallita liikaa arkea. Se voi olla liiallinen stressi, joka johtuu vaikka työpaineista. Se voi olla tietty deadline joka lähestyy tai stressi voi vaan johtua tekemättömistä asioista. Jotenkin arki voi olla ihan levällään, eikä jakseta tehdä kuin sitä samaa. Nukkua jotenkin (katkonaisesti), herätä aamulla siihen että ei hotsittaisi herätä vielä, perheelliset saavat lapset jotenkin sullottua autoon ja vietyä hoitoon, siitä mennään töihin ja töistä pää puutuneena kaupan kautta kotiin, ruokaa, pitäisikö jaksaa vielä salille. Nukkumaan ja kaikki uudestaan. Viikonloppuna ehkä hellittää. Onko tämä sinulle tuttua?

tärkeää

Kuullostaako tää kovin hyvältä? Mitä jos sulle sanottaisiin yhtäkkiä ettei sulla olisi elämää jäljellä kuin vuosi; kuinka sen vuoden eläisit? Aika radikaali kysymys, mutta tämä kysymys saa ihmismielen heräämään. Ihmisillä on tapana (itselläni ainakin) meinata tehdä kaikkea. ”Haluaisin sitä ja tätä”…”Sitten kun…”. Kokoajan me siirrämme toteuttamisvaihetta haaveillemme. Jollakin se voi olla uuden harrastuksen aloittaminen. Se voi olla painonpudotus tai tupakanpolton lopettaminen. Me siirrämme aloituspäivää, koska inhoamme muutoksia elämässämme. Olisi niin kotoista mennä samaa rataa, mutta tiedämme silti ne vaikutukset oloomme. Eihän se hääppöistä ole jos elämä tuntuu siltä että se ei ole sitä mitä haluaisi sen olevan.

Joskus omasta mielestäni viikot menevät liian ohi ja herään aina siihen hetkeen. Tavoitteenani on oppia nauttimaan elämän pienistä iloista ja hetkistä. Ei ole järkeä aina odottaa jotain vaan olla just tässä; onnellisena tai sitten vaikka välillä surullisena. Tuntea kaikki tunteet ja elää. En halua ikinä paatua enkä jäädä makaamaan. Tapanani on etsiä asioista valoisia puolia. Jokaisella tapahtumalla on jokin tarkoitus vaikka joskus sitä on vaikeaa ymmärtää. Sen voi tajuta jälkeenpäin vasta, aikojen päästä.

Itselle tärkeintä maailmassa on oma perhe ja koti. Miksi silti aivan liian vähän näen vaivaa yllättääkseni rakkaitani? Haluaisin pitää heistä parempaa huolta ja viettää enemmän aikaa. Hyvä idea on toteuttaa yhteinen ”hanke” oman rakkaan kanssa. Vuorokuukausittain on toisen vuoro viedä toinen treffeille. Ja ne treffit saa olla mielikuvituksellisia. Varasimme unelmiemme häämatkan Meksikoon jokin aika sitten. Se on yksi hienoimpia juttuja lähitulevaisuudessa. Uskon että reissu jää ikimuistoiseksi, niin kun jäi häätkin..<3

Yhteiset ruokatapaamiset perheiden kanssa on myös kivoja. Itse nautin siitä kun saa laittaa porukalle ruokaa ja jutella niitä näitä siinä samalla. Sitä tapahtuu liian vähän, niin perheen kuin ystävienkin kanssa.

tanssi

Mä haluaisin joskus kokeilla tehdä jotain hullua. Mennä vaikka sinne köysiradalle, kokeilla paraseilausta, vaikka pelkään sitä, tai ruhjoa jalat burpeissa kivilattiaa vasten Crossfitissa (ei nyt kovin extremea mutta silti on, mulle.:D). Huomasin että sellainen jota ei ennen ole kokenut (olen ollut aina tosi varovainen ja pelännyt ruhjeita), tuntuikin aika elämältä kun sen koki. Olen aina jännittänyt hurjia juttuja, tuntuu että jo keinuminen ottaa mahanpohjasta. Haluan uskaltaa elämässä. Olla edes pikkuisen ”hurjapää” oman mittakaavani mukaan.:D Muutenkin haluan myös olla oman tieni kulkija ja uskoa itseeni. Ei mietittäisi liikaa sitä mitä muut ajattelevat.

Haluaisin myös oppia tanssimaan. Niin rakastuin lattareihin, kun häätanssinamme oli rumba. Olen aina fiiliksissä kun kuulen rumbaan sopivaa rytmiä missä vain ja haen askeleita. Ajattelin nyt lieventää kuumettani jollakin tanssillisella ryhmäliikuntatunnilla ja vielä ehkä joskus mennä sinne tanssikurssille jos aika riittää.

Työ on aika merkityksellinen asia elämässä. Se vie ison loven päivästä. Siksi työn pitäisi olla itselle mieluista. Sen ei saisi olla pakkopullaa vaan sinne pitäisi aina mennä suht hyvillä mielin. Jokaisella meistä on huonoja päiviä, mutta huonoista päivistä ei pitäisi tulla vakio. Silloin on jokin vialla. Työyhteisöllä on myös jättisuuri merkitys. Että sulla on hyvä olla työkavereiden kanssa ja voit olla oma itsesi ja sut hyväksytään.

Fressin Wellnes -valmennusessa laitoin asioita elämässäni tärkeysjärjestykseen. Mikä on sinun tärkeysjärjestyksesi jos vaihtoehtona ovat:

  • Ihmissuhteet
  • Uni & Palautuminen
  • Oma aika & itsensä kehittäminen
  • Talous
  • Vapaa-aika
  • Hyvinvointi (sisältää esim. treenin ja ruokavalion sekä kehonhuollon)

Näitä kannattaa oikeasti pohtia ja laittaa tärkeysjärjestykseen. Wellmo on sovellus jota käytän (tai opettelen käyttämään) työkaluna valmennuksessa. Sen kautta pystyn tsekkaamaan mm. päivän stressitason, unen määrän, treenin ja vaikkapa painon kehittymisen.

Sitten ne arvot. Oletko miettinyt omia arvojasi? Mitä ne olisi? Itselleni tärkeiksi arvoiksi koin ainakin perheen ja kodin, luottamuksen elämässä, terveyden ja uuden kokemisen. Onhan niitä muitakin, mutta tässä tärkeimpiä. Haluaisitteko näin perjantaipäivän kunniaksi jakaa täällä omia arvojanne ja elämän kehityskohteita?

Mistä elämässäsi olet kiitollinen? Kerro rakkaillesi sanoin ja teoin kuinka paljon välität. Jos oma aika on tärkeää, hanki sitä. Osaa olla myös terveen itsekäs. Opettele löytämään elämästäsi niitä kohtia joissa haluat muutosta. SINÄ olet avain siihen muutokseen. Joten tee asialle jotain. Minäkin yritän parhaimmillaan tehdä.

Lupaukset vuodelle 2017

Sokeriton tammikuu, herkuton 2017 vaiko viinaton vuosi? 100 päivää ilman alkoholia onkin tainnut mediasta jo tulla kaikille tutuksi.

Tekikö joku teistä lupauksen vuodelle 2017 koskien nautintoaineita?

uuden vuoden lupaukset

Henkilökohtaisesti vannon (tai ainakin ennen vannoin) kaikkien lupauksien nimeen, etenkin jos ne on kuulutettu ääneen kovaa ja korkealta. Itselläni ne toimivat, ainakin jonkin aikaa. Ehkä juurikin sen kuuluisan ympäristön paineen vuoksi. Jos on kertonut kaikille tekevänsä tätä tai tuota, eihän sitä nyt vain voi myöntää epäonnistuneensa! Ympäristölle raportointi on tietenkin tärkeää projektin edetessä ja kuvia otetaan ainoastaan ja vain päätöstä tukevista vaihtoehdoista, statuspäivitysetkin ovat kutakuinkin luokkaa ”AH KUN TÄMÄ PROTEIINIPIRTELÖ ON NIIN HYVÄÄ!!!!!”Vaikka todellisuudessa ketään ei kiinnosta, pitää heille kuitenkin todistaa että minullapa vasta on tätäsuomalaista sisua ja MINÄ KYLLÄ PYSYN sanojeni takana.Mutta toimiiko tälläisessa tilanteessa kuitenkaan itseään vai juurikin näitä toisia henkilöitä varten, joille niin kovasti haluaa todistaa pystyvänsä?Olen aika paljon kelannut tätä viime aikoina. Etenkin sen jälkeen, kun näin kuvan jossa luki

”work hard in silence, let success make the noise”

eli huonosti suomennettuna ”tee kovaa työtä hiljaisuudessa, anna menestyksen olla äänesi”Kuka viisas näin on sanonutkaan, iski se täysin ajatuksiini.Siksipä olen tammikuun alusta pitänyt täysin omana tietonani, että olen ollut ilman sokeria ja noudattanut hyvin tarkkaa ruokavaliota (yhtä drinkkiäJa kebabia lukuunottamatta). Yhtään ruokakuvaa ei ole tältä ajalta sillä uskon, että ketään ei kiinnosta se että syön lounaaksi kuivan näköistä kanaa ja vihanneksia. Kyllä suurinosa taitaa jo niin sanotun fitnessruokavalion ulkonäön tietää?

:D

Ehkä jopa maunkin.Olen muutamaankin otteeseen julistanut blogissamme aloittavani jonkun ”tiukennuskuurin” tai muun sellaisen. Heti alkuun on ollut vähän vaikeeta, mutta hammasta purren täytynyt puristaa loppuun asti veren maku suussa, ettei tarvitsisi myöntää kelleen olevansa epäonnistunut luuseri. Nyt kun tein päätöksen itseäni varten, se on pitänyt äärettömän hyvin.Päätös pitää siis tehdä itseään varten. Ei toisia varten.

”Olet sitä mitä teet paljon”

Siksipä haluan kumota kaikki huuhaa puheen siitä, että omat tavoitteet pitäisi kuuluttaa koko universumille, tai ainakin läheisille, ääneen. Ihan höpönlöpön puhetta! Jos jotain todella haluaa, se täytyy tehdä itseään varten. Ei muita varten, eikä toisten hyväksymistä hakien. ITSEÄÄN VARTEN. Ja mielestäni se silloin tarkoittaa, että päätös on niin vahva omassa pääkopassa ettei muiden toisenlainen käytös, oli se sitten ruokavalio, tupakointi tai alkoholin kulutus, vaikuta tehtyyn päätökseen ja sitä ei myöskään tarvitse joka tuutista toitottaa.Eikö olisikin ihanampaa jos olet kovalla työllä lopettanut tupakoinnin kaikessa salassa ja vuoden päästä törmäät kadulla vanhaan tuttuusi joka kehuu ihosi kirkastuneen? Kuin se, että kerrot kaikille lopettavasi tupakoinnin… Ja teet tämän lupauksen aina puolivuosittain?

;)

Miettimisen arvoista ainakin!