Koiran kanssa elämisestä

"En kyllä varmaan voisi koskaan ottaa koiraa, niin paljon vaivaa sen hoitamisesta"

Näin sanoi minulle eräs työkaveri ennen juhannusta, ja se jäi oikein mieleen. Olen elänyt koiran kanssa jo vuosien ajan, ja aika ennen lemmikin omistamista oli jo hieman unohtunutkin ennen tätä.

Tottahan se oli, että sitä eli monia vuosia ilman koiraa tai muita huollettavia. Silloin sitä oli enemmän vapaata ja aikaa, kun koiraa ei tarvinnut lenkitellä tai tulla ajoissa kotiin illalla, jotta sen ei tarvitsisi olla yksin liian kauaa. Koiran hoidossa tulee vastuuta, sehän on ihan selvä, mutta kun sitä on tehnyt niin kauan, meinaa unohtaa jo että muitakin vaihtoehtoja olisi.

koira

Itse en kyllä voisi kuvitella enään elämääni ilman koiraa, mutta ymmärrän miksi osa niitä ei halua. Ja hyvähän se on, sillä kaikille oma koira ei tietenkään sovi. Onhan niissä omat haittansakkin, jatkuva lenkkeily ei aina sateella oikein innosta, ja koirien tarvikkeiden ostaminen voi tulla kalliiksi (kokemusta on nimimerkillä juuri uuden koiran häkin ostanut)​

On kuitenkin liian helppo keskittyä ja muistaa ne huonot puolet, ja samalla unohtaa ne ihanat puolet. On helppo muistaa kuinka lompakko tyhjeni häkkiä ostaessa, mutta unohtaa kuinka ihana oli käydä autolla metsällä koiran kanssa viime launtaina. Helppo muistaa eläinlääkärillä käynti, mutta unohtaa se ihana hetki, kun koira tulee tervehtimään kotiin palaava työntekijää.

Loppujen lopuksihan elämässä kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Jopa ihanalta vaikuttavat asiat sisältävät aina huonot puolet. Tärkeämpää on kuitenkin se, että ne hyvät puolet ovat suuremmat kuin huonot. Ja mielestäni koiran kanssa hyvät puolet ovat selvästi suuremmat kuin haitat.

Koiran kanssa elämisessä on monia huonoja hetkiä, jolloin sitä ajattelee, että onko tämä kaikki sen arvoista. Koiran kuolema on ehkä se suurin, mutta matkalla on todennäköisesti monia huonompia muitakin hetkiä, oli ne sitten koiran katoamisia tai sairasteluja.

Siltikin, nämä hetket ovat harvassa, kun vertaa siihen kuinka paljon iloa se veijari tuo joka ikinen päivä, kuukaudesta seuraavaan ja vuodesta toiseen. Tämän takia en voisi enään oikein kuvitella eläväni ilman koiraa, sillä se tuo elämääni niin paljon, että olisi jopa tyhmää olla nauttimatta siitä.

Koira on jo osa minua, josta luopuminen ei.... se ei sopisi minulle. Se on osa minua, perhettä ja laumaa. Se on jo pysyvä jäsen.​

Leave a Comment: